JoonasPulkkinen

Kenelle voin reklamoida maksuttomasta koulutuksestani?

Opintotukimielenosoituksen alla halusin pohtia laajemmin ylipäätänsä opiskeluani taloudellisessa mielessä. Esitän muutaman huomion, josta ei induktioita vedettäkö, koska nämä koskevat opiskelijana vain minua. Näiden avulla haluan kuitenkin havainnollistaa mahdollisesti pari esimerkkiä siitä, kuinka nurinkuriseksi korkeakouluopiskelu on opiskelijan talouden kannalta menossa.

Itse aloitin korkeakouluopiskelut vaiheessa, jossa minulla oli jo täysi-ikäisenä kuuden vuoden työhistoria. Miksi aloitin korkeakouluopiskelut? Katsoin, että en fyysisesti tekemään koko elämää työuraa postinkäsittelyyn liittyvissä tehtävissä, työtehtävät eivät olleet mielestäni sisällöllisesti tarpeeksi kiinnostavia ja postialan työllisyys oli vuoden 2008 jälkeen viimeistään alenemaan päin digitalisaation takia. Halusin siis vaihtaa uraa, tämä oli myös Kokoomukselle tärkeä hanke viime hallituskauden aikana. Hallitustavoitteissa oli linjattu, että työuria pitää pidentää ”alusta, keskeltä ja lopusta.” Minulla sattui jo valmiiksi ikävä kyllä olemaan velkaa ja yksinasujana oli aivan selvää, että joudun opiskelujeni ohella myös töissä käymään.

Opintotukijärjestelmä ei ole palvellut minua juuri nykyiselläkään mallilla. Huomattavasti kannustavampaa on ollut käydä töissä, myönnän toki, että lainaa olen ottanut. Miten olen sitten voinut suoriutua opinnoistani? Itse asiassa todella hyvin tähän asti. Kahden ensimmäisen opiskelulukukauden aikana suoritin 149 opintopistettä. Kun tähän lisätään näiden vuosien kesillä suorittamani opintopisteet on luku lähes 200. Väite, että työnteko pidentää siis opiskeluaikaani ei pidä tässä suhteen paikkaansa. Lisäksi itse asiassa olen tuonut Helsingin yliopistolle rahaa, koska yliopistojen perusrahoitus muodostuu osittain yli 55 opintopistettä lukukaudessa suorittaneista opiskelijoista.

Kuitenkin olen joutunut opintojen edetessä yhä useammin käymään töissä. Jos olen nostanut välillä opintotukea, olen sen myös joutunut tulojeni takia aina palauttamaan. En ymmärrä miten kukaan opiskelija voi pääkaupunkiseudulla tulla 500 eurolla toimeen kun asumisen ja ruoan hinta kasvaa ennätystahtia. Vaikka palkat nousisivat valtakunnallisesti mediaanipalkkana niin ne eivät ole nousseet opiskelijoita työllistävillä aloilla. Opiskelijoilla ei ole siis mahdollista kuin tehdä töitä opintojensa ohella ja samaa aikaa maamme hallitus uhkaa leikata palkkoja. Jos korkeakouluopinnot pitkittyvät siis oikeasti opiskelijan töiden takia niin hallitus panee toimeen kaksikin kannustinloukkua opiskelijan kannalta. Todellisuudessa kun puhutaan muista lisistä ja etenkin viikonloppulisistä niin näitä on huomattavasti enemmänkin.

Entä väite, että korkeakouluopinnot parantaisivat ”henkisen pääoman” myötä opiskelijoiden arvoa työmarkkinoilla? Itse pääsin melkein käyttämään kerran töissä muovia kelmuttavaa konetta, se on konkreettisen esimerkki oman arvoni kasvusta. Ja itse asiassa opiskelevani alan lähtöpalkat ovat tuntipalkoiltaan huonoimmat kuin postissa tuntipalkkani kokemuslisineen. Mieluisella työllä on siis kova hinta.

Ja kun vielä otetaan tähän huomioon jo itse aikaisemmat koulutusleikkaukset niin kamalinta on, että itse asiassa maksuton koulutukseni joutuu jo ylipäätänsä työmarkkinoilla epäedulliseen asemaan. Miten? Leikkausten myötä kiristetään opetuksen määrärahoja, jotka näkyvät Helsingin Yliopistossa yt-menettelyinä ja organisaatiomuutoksina joiden tulos on nykyisten kandi- ja maisteriohjelmien uudistaminen. Toisin sanoen omaa opiskelemaani pääainetta ei voi opiskella enää vuoden 2020 omana kandi- tai maisteriohjelmanaan. Opintolinjasta tai ohjelmasta, saati oppiaineen olemassaolosta en tiedä.

Jos tähän rinnalle lyödään jatkossa vielä lukukausimaksut niin eräällä logiikalla minä olen paitsi työntekijänä, kuluttajana ja työmarkkinoille sijoittujana moninkertainen häviäjä. Miksi? Jos opintojen hinta työmarkkinoilla mittaa sen laatua opiskeltujen sisältöjen sijaan on selvää  ettei opiskelemani spesifi ala, jonka mukaisia tutkintonimikkeitä enää ole olemassakaan, voi modernin taloustieteen hengessä kilpailla maksullisen koulutuksen kansa. Ja vaikka sijoittuisinkin työmarkkinoille niin on edessä siis todennäköisesti edellä kuvaamani kannustinloukku. Tämä ei perustu postialan koviin palkkoihin vaan taide- ja kulttuurialan yhtä surkeisiin lähtöpalkkoihin.

Haluan siis reklamoida maksuttomasta koulutuksestani. Veronmaksajana, opiskelijana, palkansaajana ja yleishyödyllisten palveluiden toteuttajana. Tämä reklamaatio voi ainoastaan kohdistua sivistystä ja kulttuuria sekä palkansaajia ja opiskelijoita kansantaloudellisesti kestämättömästi kurjistavalle Suomen hallitukselle. Reklamoivassa ovat Kansalaistorilla myös monet muut.

 

 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kenen mielestäsi kuuluisi vastata tekemistäsi valinnoista?

Jyrki Paldán

Onko ihmisen käyttäytymisen moninaisuus mielestäsi redusoitavissa praxeologian keinoin? Jos on, olet maailmankuvaltasi noin 200 vuotta tieteen kehitystä jäljessä. Jos ei, ymmärrät itsekin että tuo on ihan tyhjänpäiväistä semantiikkaa ja turhaa periaatteellista käsiteleikkiä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mitä ihmeen semantiikkaa? Kyllä tuo kysymys oli aivan yksinkertainen ja selkeä. Eikä siihen vastaamiseen tarvita mitään retoorisia koukeroita. Vastaamisen välttämiseen kylläkin.

Käyttäjän JoonasPulkkinen kuva
Joonas Pulkkinen

Minä tietenkin vastaan omista valinnoistani. Mutta tämä kysymys liittyy enemmän siihen, että millaisia valintoja yhteiskunta minun mahdollistaa tehdä eli vapauden kysymykseen. Tuskin se sinuakaan kansalaisena palvelee, että yhteiskunta mahdollistaa minulle ensi maksuttoman ilmaisen koulutuksen (josta sinä tietenkin maksat), mutta polkee samanaikaisesti sivistyksen ja kulttuurin tukemisen ja näiden työmarkkinat alas, tehden koulutuksestani tarpeettoman. Tällöin me kumpikin olemme häviäjiä taloudellisessa mielessä. Kannatan yhteiskuntaa, joka mahdollistaa ihmistä toteuttamaan itseään sivistyksellisessä, kulttuurisessa mielessä kuin myös työnteolla, en rajoittamaan kahta ensimmäiseksi mainittua.

Totta kai ihminen toteuttaa itseään monella tavalla saman aikaisesti, en tiedä viittaako tuo yksi kysymys juuri työntekoon? Tämä on luonnollisesti koko ajan työmarkkinoilla yleistyvä trendi. Mitä tulee "turhanpäiväiseen semantiikkaan" niin tämän tekstini tarkoitus oli osoittaa oman historian kautta kansantaloudellisesti kieroutuneita mekanismeja. Pystyn toki nämä tarkemmin esittämään mikäli tarve, täällä Uudessa Suomessa kun ei ole viitteitä niin en rahki tekstin sekaan linkkejä tunkea.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Ok. Nythän taidamme olla lähes samalla aaltopituudella. Jäljelle jää vain se kysymys, kuinka suuri osa sivistyksen ja kulttuurin työmarkkinoista kuuluu yhteiskunnan harteille ja kuinka suuri osa pitäisi pystyä kehittämään markkinaehtoisesti. Molempia sektoreita nimittäin tarvitaan. Ja tämä olisi ymmärtääksen hyödyllinen ja ehkä antoisakin keskustelun aihe. Miten sitten mahtaisi onnistua näillä palstoilla.

Toimituksen poiminnat